Mua jostakin syystä ahistaa ajatus tällaisen tekemisestä ihan hirveästi.
Mut silti houkuttaa tehdä, eiks niin?
Mä saan kohta avata kirjeen, jonka kirjoitin 16 vuotiaana. Ehkä paras synttärilahja ikinä.
Rupesipa muuten tosiaan ahistamaan tämä. Heti alkoi tuntua siltä, että ”10 vuoden päästä” vaanii aivan nurkan takana..
Se mikä unohtu sanoa on, että tää pitää vetää ihan överiksi. Siis kun ei sitä kuitenkaan voi mitenkään tietää mitä 10 vuoden aikana tapahtuu, niin miksi ees koittaa ajatella realistisesti?
Ajattele pilvilinnoja!
Ultimate elämyksiä!
(Täytyy myöntää, että tää oli paljon helpompaa tehdä sillon 16 vuotiaana… Sillon osas oikeesti haaveilla)
Täähän on ihan ältsin mahtava juttu! Kiitos ideasta! Täytyy ehdottomasti toteuttaa. Täytänkin sopivasti pyöreän luvun tässä loppuvuonna (20, ihan kakara oon), niin saan sen sitten 30 v. lahjaksi. :)
”Hitusen” ahdistaa kyllä… Kun tekisi mieli siihen laittaa, että olen 10 vuoden päästä kasvanut ihmisenä ja kokenut sitä ja tätä ja olen mieluisessa työssä ja… Sitten kun en olekaan. Angst. Mutta se on sen ajan murhe sitten? :D Tai sitten täytyy tosissaan vaan yrittää vetää överiksi, eikä laittamaan siihen juttuja, miten oikeasti toivoisi asioiden olevan…
Mä oon yhden kirjeen jo avannu, minkä tein 16 vuotiaana 23 vuotiaalle minulle. Se on ehkä parasta komediaa ikinä.
Eikä angstita yhtään vaikka en asukaan New Yorkissa enkä oo näyttelijä ja laulaja ja suuri sarjakuvataiteilija eikä Don Rosa oo mun kaveri. Ja hei mä kirjoitin sen kirjeen sillon ihan tosissani, heh.
Tärkeintä tässä on laittaa paljon yksityiskohtia. Ei mitään epämääräistä ”toivottavasti oon onnellinen” jne bla blaata vaan suoraan tykitystä ”Mä asun pilvilinnassa ja Paul Giamatti on mun palvelija” tyyliin.
Olet oikeassa. Hauska juttu siitä tulee, kun siitä sellaisen tekee. Kiitos vielä. :)
Muakin alkas ahdistaa. Ehkä eniten siks, että sen piirtäis vain ittelle. Heti tuli sellanen fiilis et vois tehdä tän, mutta julkasis heti blogissa. :D Mä voisin kuvitella, et kirjoittaisin tällaisen tekstipäiväkirjaan, mutten piirtäisi sarjakuvaa. Mä en oo koskaan piirtänyt sarjakuvia vain itselleni… o_O
Höh, replasin tähän, mutta shitä ei näy, ompa pyllystä. No siitä viis, oli se aika turhake muutenkin.
Norpatti: Voithan sie julkasta sen blogissa sitten 10 vuoden päästä ku saat avata sen kirjeen:D
Mua jostakin syystä ahistaa ajatus tällaisen tekemisestä ihan hirveästi.
Mut silti houkuttaa tehdä, eiks niin?
Mä saan kohta avata kirjeen, jonka kirjoitin 16 vuotiaana. Ehkä paras synttärilahja ikinä.
Rupesipa muuten tosiaan ahistamaan tämä. Heti alkoi tuntua siltä, että ”10 vuoden päästä” vaanii aivan nurkan takana..
Se mikä unohtu sanoa on, että tää pitää vetää ihan överiksi. Siis kun ei sitä kuitenkaan voi mitenkään tietää mitä 10 vuoden aikana tapahtuu, niin miksi ees koittaa ajatella realistisesti?
Ajattele pilvilinnoja!
Ultimate elämyksiä!
(Täytyy myöntää, että tää oli paljon helpompaa tehdä sillon 16 vuotiaana… Sillon osas oikeesti haaveilla)
Täähän on ihan ältsin mahtava juttu! Kiitos ideasta! Täytyy ehdottomasti toteuttaa. Täytänkin sopivasti pyöreän luvun tässä loppuvuonna (20, ihan kakara oon), niin saan sen sitten 30 v. lahjaksi. :)
”Hitusen” ahdistaa kyllä… Kun tekisi mieli siihen laittaa, että olen 10 vuoden päästä kasvanut ihmisenä ja kokenut sitä ja tätä ja olen mieluisessa työssä ja… Sitten kun en olekaan. Angst. Mutta se on sen ajan murhe sitten? :D Tai sitten täytyy tosissaan vaan yrittää vetää överiksi, eikä laittamaan siihen juttuja, miten oikeasti toivoisi asioiden olevan…
Mä oon yhden kirjeen jo avannu, minkä tein 16 vuotiaana 23 vuotiaalle minulle. Se on ehkä parasta komediaa ikinä.
Eikä angstita yhtään vaikka en asukaan New Yorkissa enkä oo näyttelijä ja laulaja ja suuri sarjakuvataiteilija eikä Don Rosa oo mun kaveri. Ja hei mä kirjoitin sen kirjeen sillon ihan tosissani, heh.
Tärkeintä tässä on laittaa paljon yksityiskohtia. Ei mitään epämääräistä ”toivottavasti oon onnellinen” jne bla blaata vaan suoraan tykitystä ”Mä asun pilvilinnassa ja Paul Giamatti on mun palvelija” tyyliin.
Olet oikeassa. Hauska juttu siitä tulee, kun siitä sellaisen tekee. Kiitos vielä. :)
Muakin alkas ahdistaa. Ehkä eniten siks, että sen piirtäis vain ittelle. Heti tuli sellanen fiilis et vois tehdä tän, mutta julkasis heti blogissa. :D Mä voisin kuvitella, et kirjoittaisin tällaisen tekstipäiväkirjaan, mutten piirtäisi sarjakuvaa. Mä en oo koskaan piirtänyt sarjakuvia vain itselleni… o_O
Höh, replasin tähän, mutta shitä ei näy, ompa pyllystä. No siitä viis, oli se aika turhake muutenkin.
Norpatti: Voithan sie julkasta sen blogissa sitten 10 vuoden päästä ku saat avata sen kirjeen:D