It’s so nice that you do comics as a hobby. | No one is saying you have to do this. Why won’t you just give up? | Remember not to be too hasty. Don’t do quantity over quality. | You are still so young. We don’t even expect you to understand these kind of important things. | But… Don’t you understand? | When I have to, I can do miracles… | …Like become invisible.
Tää oli kyllä aika koskettava pätkä. (Toki muutkin blogissasi ovat, mutta yksinäisyys/parisuhdeangst on aika käytetty teema.)
En tiedä, onko tämä omaelämäkerrallista juttua, mutta dilemma on tuttu monille luoville ihmisille.
Ei, ne eivät ymmärrä.
Mutta siinä ne ovat oikeassa, että taiteella ei välttämättä elä. Ne tietävät sen, koska raha on niillä ja niiden kaltaisilla. Toisaalta voidaan kysyä, pitäisikö taiteella elää? Marginaalisella taiteella? Olisiko se oikein?
Itse en ole joutunut näitä miettimään henkilökohtaisesti, koska minulle piirtäminen, valokuvaaminen jne. ovat harrastuksia ja aion ne sellaisena pitää. Lahjojakaan ei olisi vakavampaan. Sitä paitsi tuntuu aika kauhealta ajatukselta, että _pitäisi_ piirtää aamusta iltaan.
Voi.
Minä yksinkertaisesti rakastan sinun sarjakuvia. Ne sykähdyttää aina sydäntä tavalla tai toisella ja on silmällekin niin kauniita.
En malta odottaa tota sun tuoretta teosta!
Keep up the good work! (: