8 vastausta artikkeliin ”Elämä kuntoon -kuukausi: Loppusanat osa 1”
Ja siinä samalla raporttia tehdessä menit tekemään parhaan blogimerkintäs ikinä. Ja jos viimeistä sivua ja viimeistä lausetta katsotaan, parhaan SARJIKSES ikinä. Onnittelut.
Kyl.
Hieno on sarjis.
Tohon auttaa keskittymisharjoitukset ja meditaatio, siis tuohon tilaan ja paikkaan heräämiseen. Erich Frommilla on sellainen kirja kuin omistamisesta olemiseen. Se neuvoo hyvän meditaatioharjoituksen, parhaan piirtäjille mitä tiedän.
Pidän vanhassa blogissani nykyään meditaatiopäiväkirjaa. siis timso.vuodatus.net
Silmillä piirtäminen.
Mainiota!
Hyvä, että saat nyt kai rauhaa kunnollisuudelta. En harrasta meditaatiota, mutta Ismo on oikeassa, että keskittymiselle ja rauhoittumiselle voi tehdä kaikenlaista, jos sitä kaipaa.
Ja kielikin oli kunnollista! Yhdyssanavirheitä en löytänyt yhtään. Oli siellä ainakin yksi kirjoitus virhe ja sitten ”tällänen” po. ”tällanen” ja ”kuuna” po. ”kuussa” ja sellaista. ”Kaikista kauheiten” on vähän kyseenalainen, mutta saattaa mennä puhekielenä.
Voi ei. Anteeksi tämä. Kielipoliisi on tänä aamuna herännyt aikaisin ja käynyt ratsaamassa blogeja.
Kielipoliisit on hyviä olemassa vaikkei niiden ohjeita noudattais. Vähä kuin keittokirjat.
Mietintä on vaikeaa. Mulla ei ole enää ajatuksissa niitä koukkuja joilla ne kiinnittyis toisiinsa. Ajatukset on helkkarin molluroita, jotka putoo ja vierii joka suuntaan. Mutta omat ajatukset kiipeää takaisin, siihen voi luottaa jos malttaa.
Tuo korvareikäjuttu vähän ihmetytti. Otitko ensimmäiset reiät korviin? (Tosin tunnen naishenkilöitäkin, kenellä ei ole ikinä ollut.) Itse otin joulukuun lopulla myös :)
Jep, ensimmäiset korvareiät (tai ylipäätänsä mitkään lävistykset), ja uskaltaminen ei sinäänsä liittynyt kipuun tms. vaan enemmänkin siihen, kun sitä on jotenkin sisäistänyt sen osaksi itseään, että ”kaikilla muilla on korvareiät, mutta mullapa ei”. En osaa oikein selittää, pitäis tehdä pidempi sarjakuva aiheesta…
Kielipoliisi on ystävä, ja mä koitan parantaa tapojani (tai koitan opetella säännöt, että voin rikkoa niitä TAHALLANI).
Nykyään kaikilla tuntuu olevan jotain ihmelävistyksiä tai tatskoja, joten on jotenkin ihanaa, että joku vasta ottaa ekat korvareiät :)
Juu, ja mulle riittää nää pari reikää korvissa (ollut yhteensä neljä, mutta osa on varmaan umpeutunut). Kammottaa ajatuskin herkkien alueiden lävistelystä.
Ja siinä samalla raporttia tehdessä menit tekemään parhaan blogimerkintäs ikinä. Ja jos viimeistä sivua ja viimeistä lausetta katsotaan, parhaan SARJIKSES ikinä. Onnittelut.
Kyl.
Hieno on sarjis.
Tohon auttaa keskittymisharjoitukset ja meditaatio, siis tuohon tilaan ja paikkaan heräämiseen. Erich Frommilla on sellainen kirja kuin omistamisesta olemiseen. Se neuvoo hyvän meditaatioharjoituksen, parhaan piirtäjille mitä tiedän.
Pidän vanhassa blogissani nykyään meditaatiopäiväkirjaa. siis timso.vuodatus.net
Silmillä piirtäminen.
Mainiota!
Hyvä, että saat nyt kai rauhaa kunnollisuudelta. En harrasta meditaatiota, mutta Ismo on oikeassa, että keskittymiselle ja rauhoittumiselle voi tehdä kaikenlaista, jos sitä kaipaa.
Ja kielikin oli kunnollista! Yhdyssanavirheitä en löytänyt yhtään. Oli siellä ainakin yksi kirjoitus virhe ja sitten ”tällänen” po. ”tällanen” ja ”kuuna” po. ”kuussa” ja sellaista. ”Kaikista kauheiten” on vähän kyseenalainen, mutta saattaa mennä puhekielenä.
Voi ei. Anteeksi tämä. Kielipoliisi on tänä aamuna herännyt aikaisin ja käynyt ratsaamassa blogeja.
Kielipoliisit on hyviä olemassa vaikkei niiden ohjeita noudattais. Vähä kuin keittokirjat.
Mietintä on vaikeaa. Mulla ei ole enää ajatuksissa niitä koukkuja joilla ne kiinnittyis toisiinsa. Ajatukset on helkkarin molluroita, jotka putoo ja vierii joka suuntaan. Mutta omat ajatukset kiipeää takaisin, siihen voi luottaa jos malttaa.
Tuo korvareikäjuttu vähän ihmetytti. Otitko ensimmäiset reiät korviin? (Tosin tunnen naishenkilöitäkin, kenellä ei ole ikinä ollut.) Itse otin joulukuun lopulla myös :)
Jep, ensimmäiset korvareiät (tai ylipäätänsä mitkään lävistykset), ja uskaltaminen ei sinäänsä liittynyt kipuun tms. vaan enemmänkin siihen, kun sitä on jotenkin sisäistänyt sen osaksi itseään, että ”kaikilla muilla on korvareiät, mutta mullapa ei”. En osaa oikein selittää, pitäis tehdä pidempi sarjakuva aiheesta…
Kielipoliisi on ystävä, ja mä koitan parantaa tapojani (tai koitan opetella säännöt, että voin rikkoa niitä TAHALLANI).
Nykyään kaikilla tuntuu olevan jotain ihmelävistyksiä tai tatskoja, joten on jotenkin ihanaa, että joku vasta ottaa ekat korvareiät :)
Juu, ja mulle riittää nää pari reikää korvissa (ollut yhteensä neljä, mutta osa on varmaan umpeutunut). Kammottaa ajatuskin herkkien alueiden lävistelystä.