7 vastausta artikkeliin ”8.12. Ole ahkerampi”

  1. Voi ei. Mistä aloittaisin? Jospa en kuitenkaan kirjoitusvirheistä.

    Tuo 110%-juttu? Urheiluvalmentajien paskanjauhantaa. Itsestään voi antaa korkeintaan 100%. Mikä tahansa yli 90% on loistosuoritus.

    Ja se on aivan odotettavissa, että aiempiin saavutuksiinsa ei osaa olla tyytyväinen. Mitä enemmän niitä ajattelee, sitä enemmän niistä löytyy vikaa. Mutta niitä on syytä ajatella vain siksi, että niistä ottaisi opikseen tulevia töitä varten. Se on positiivinen asia: ”Se, mitä teen seuraavaksi, on parempaa kuin se, mitä tein viimeksi!” Muuten on se vaara, että sinusta tulee George Lucas: ”En ole tyytyväinen siihen, mitä tein aiemmin, mutta onneksi voin aina palata sen pariin ja muuttaa sen täysin toisenlaiseksi kuin se oli ennen, niin että minä olen vihdoin tyytyväinen siihen mutta kukaan muu ei enää ole!”

    Ja haluat olla rohkeampi? Seiso sitten sen tekemättömien töiden vuoren varjossa ja sano: ”Tuo ei haittaa minua.” En tiedä, onko sinulla paljon sellaisia töitä, jotka olet luvannut tehdä jollekin, ja ne ovat siinä mielessä rästissä. Lupausten täyttäminen on tietenkin kannatettavaa. Mutta kaikki muut ideat, joita on joskus ajatellut, että voisi tehdä — antaa niiden maata siinä vuoressa. Toteuta ne, jotka eniten ansaitsevat sitä. Antaa eroosion huolehtia lopuista.

    Ai niin.

    VITUTTA — lopusta puuttuu A
    HULLUDELLA — keskeltä puuttuu U

  3. tätä menoa susta tulee superihminen. eiköhän useimmat soisi itsensä keskittyvän samoihin omassa elämässään, ylipäänsä tulevansa paremmaksi ihmiseksi.

    ja mikä tää rima rautkorpi on kun sen ylimielisyys aivan vyöryy näytöltä.

    toim. huom. kaikki kirjotusvirheet on tarkoituksellisia.

  4. Olen vain joku, joka kritisoi ehkä kohtuuttomastikin emäntämme kohtuutonta itsekritiikkiä. Sori, Mari. Kai minua vähän pelottaa ajatella, että aiot muuttua vieläkin paremmaksi.

    Mutta kyllä nuo kirjoitusvirheet pomppaavat aika pahasti silmille noin isolla kirjotetuissa sanoissa. No, sentään vielä jotain epätäydellisyyksiä, mihin takertua.

  5. Luovuus

    vaatii

    (… pitkä venytys…)

    laiskottelua.

    Ja lojumista.

    Lojuminenkin,
    se laiskottelu,
    on osa ahkerointia.

    Kuten uni.

  6. Hui apua!

    Okei, SIIS, kirotusvirheet = pahoja. Tää on ehkis ollu vähän väsyny ku jostain syystä pitää nykyään herätä aina ennen ysiä. Koitan parantaa tapani ja LUKEA omat juttuni ennen ku julkasen niitä. Mutta vanhoja juttuja en jaksa alkaa korjaamaan.

    Eli ei oo pelkoo että rupeisin Lucasiksi siis.

    …Tai siis joo, kaikki kirotusvirheethän on siis taiteellista tyylikeinoo!

    Olen usein tyytyväinen töihini, mutta en aina siihen panokseen mitä niihin laitan. Tää on ehkä joku omatuntokysymys, en tiiä.

    Se huonojen ideoiden -pino on ihan eri pino mitä tekemättömien töiden -pino. Mulla on paljon pinoja ja listoja.

    Ei mun oo tarkotus muuttua yli-miksikään. Tää merkintä (ja koko kuukausi) on kokoajan tekeillä pienen itseironian siivin. Kaikki tietää että mun elämä kuntoon -kuukauden jälkeen seuraa elämä paskaksi -päivä (=uusivuosi)…

    Ai joo, ja Paavo: <3

Vastaa